Helsingin kuvataidekoulun opettajakunta vahvistui syksyllä 2024 kahdella uudella taiteen ja kasvatuksen ammattilaisella. Johanna Lapinleimu opettaa kuvataidetta Roihuvuoren Strömsin taidekartanolla keskiviikkoisin kahdelle opetusryhmälle. Miira Tonteri puolestaan vastaa Strömsin opetuspisteessä neljästä opetusryhmästä, joista kaksi ryhmää opiskelee kuvataidetta ja kaksi mediataiteeseen kuuluvaa digikuvista.
Kuva- ja mediataiteen oppeja Suomesta ja ulkomailta
Johannan Lapinleimun taideopintopolku on alkanut Helsingin kuvataidekoulussa 1990-luvulla. Tämän jälkeen hän on jatkanut kuvataideopintojaan Pekka Halosen akatemiassa Tuusulassa sekä eri taideakatemioissa Hollannissa Haagissa, KABK:ssa ja Glasgow’ssa Skotlannissa, The Glasgow School of Art:ssa.
– Kuvataide ja sen tekeminen on ollut aina intohimoni. Nuorena minulle oli itsestäänselvyys lähteä opiskelemaan kuvataidetta, ja 19-vuotiaana muutin unelman perässä Hollantiin. Rakastin opintojani kahdessa eri maassa ja yliopistossa, niiltä vuosilta on hyvät opit sekä muistot taskussa, kertoo Johanna.
Useamman ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen Johanna palasi Suomeen halunaan laajentaa ammatillista osaamistaan.
– Työskentelin jonkun aikaa museoissa ja galleriassa, jonka jälkeen päädyin seuraamaan toista unelmaani ja hain opettajan maisteriopintoihin Aalto-yliopistoon, hän jatkaa.
Miira Tonteri on ollut lapsesta saakka kiinnostunut eri taiteenlajeista. Hänen molemmat vanhempansa ovat kuvataiteilijoita ja taideopettajia, ja hän kokee kasvaneensa taiteen tekemisen maailmaan heidän kauttaan. Kuvataiteiden lisäksi Miira harrasti viulunsoittoa ja tanssia.
– Mietin pitkään, suuntaudunko enemmän musiikin vai kuvataiteiden piiriin. Helsingin kuvataidelukiossa, Torkkelissa opiskellessani tutustuin ensimmäisen kerran animaation tekemiseen, joka mahdollisti kaikkien kiinnostuksen kohteideni, eli kuvan, äänen ja liikkeen yhdistämisen. Tämä pohja vaikuttaa nykyäänkin hyvin monitaiteiseen lähestymiseeni niin omassa taiteessani kuin taideopettajuudessani, kertoo Miira.
Kuvataidelukion jälkeen Miira opiskeli animaatio-ohjaajaksi Turun Taideakatemiassa, ja työskenteli itsenäisenä animaatiotaiteilijana pari vuotta. Lisäksi hän on opiskellut animaatiota sekä new media-, ääni ja performanssitaiteita Japanissa, Kyoto Seika Universityssä ja Kanadassa Emily Carr Universityssä.
– Minua oli kuitenkin kiinnostanut aina myös opettajuus taiteellisen työn rinnalle, jonka vuoksi lähdinkin Aalto-yliopistoon opiskelemaan taidekasvatusta, sanoo Miira.
Taiteet ovat luova leikkikenttä
Työn ulkopuolella Johanna nauttii gallerioissa ja museoissa kiertelystä, mikä pitää hänet kiinni taidekentässä. Viime vuosina abstraktit vesivärimaalaukset ovat muodostuneet hänen henkilökohtaiseksi pakopaikaksi arjen kiireistä.
– Caroline Achaintre’n näyttely Wienissä vuonna 2019 on jäänyt mieleeni. Palaan usein hänen teostensa äärelle ja selailen häneen kirjaansa. Hänen työskentelyssään yhdistyvät kolme rakastamaani tekniikkaa: keramiikka, vesivärit ja ryijyt, kertoo Johanna.
Miiran mukavuusaluetta on työskennellä käsin piirretyn animaation ja animoitujen videoinstallaatioiden parissa ripauksella mediataidetta. Omissa teoksissaan hän käsittelee luonnon ja teknologian, sekä satujen, unien ja todellisuuden välisiä kerroksia, integraatioita ja yhteenottoja.
– Mediataiteet ovat minulle luova leikkikenttä, jossa aikaa ja tilaa voi kontrolloida ja manipuloida monin eri tavoin. Liikkeen, äänen ja kuvan avuin voi rakentaa fantasiamaailmoja, jotka eivät ole sidoksissa todellisuuteen, sekä esittää tarinoita ja teemoja, jotka voisivat olla vaikeita tai mahdottomia toteuttaa tosielämän näyttämöllä, kertoo Miira.
Parasta työssä on oppilaiden innostus ja oivaltamisen hetket
Sekä Johannaa että Miiraa motivoi taidekasvatus- ja opetustyössä ennen kaikkea oppilaiden innostus. Oppilaiden kanssa yhdessä koetut onnistumisen, innostumisen ja oivaltamisen hetket ovat molempien mielestä työn parasta antia.
– Jokaisella tunnilla tulee upeita onnistumisen ja innostumisen hetkiä. Olen tyytyväinen, kun oppilaani lähtevät hyvällä mielellä kotiin kuviksen jälkeen, kertoo Johanna.
– Parasta tässä työssä ovat kohtaamiset, yhdessä ideointi, oivallukset ja tutkiminen. Taiteen tekemisen kautta oppilaat kehittävät myös taiteellista ajatteluaan, tutkivat itsensä ja maailman suhdetta sekä oppivat, kuinka rakentaa omaa ilmaisua ja omaa kieltä. Oppilaat saavat minut haastamaan omia toimintamallejani sekä näkökulmiani. Opin heiltä itsekin paljon, sanoo Miira.
Miira haluaa kannustaa oppilaitaan tutkimaan taidetta ja visuaalista kulttuuria mahdollisimman moniaistisesti, keskustelemaan näistä havainnoista ja ajatuksista perustellusti sekä ilmaisemaan niitä erilaisin tekniikoin.
– Rakastan työtäni ja olen aina innostunut kehittämään itseäni, tekemään ja kokeilemaan uutta. Uskon, että työtä kohtaan kokemani intohimo välittyy myös oppilailleni, ja innostaa heitä kokeilemaan rohkeasti uutta, Miira kertoo.
Johanna ja Miira haluavat kannustaa kuvataiteista kiinnostuneita lapsia ja nuoria tekemään ja kokemaan rohkeasti. Heidän mukaansa taidetta oppii parhaiten näkemisen, kokemisen ja tekemisen kautta.
– Työskentelemällä erilaisissa tilanteissa, eri ihmisten kanssa rohkeasti kokeillen ja soveltaen kehittyy monessa suhteessa, niin taiteilijana kun ihmisenä, tiivistää Miira.